Ne kutsuu mua koiraks

Osku kävi maanantaina ensimmäisellä rokotuksella eläinlääkärissä. Kaikki oli kunnossa ja uskoisin, että kokemus oli piikittämisestä huolimatta pikkuiselle mieluinen sillä paikalle sattui pieni villakoira ja pennut näyttivät tulevan mainiosti juttuun keskenään :)

On kyllä tullut huomattua kuinka älykäs rotu russeli onkaan, istumaan opettaminen oli lastenleikkiä ja tassunkin annon ymmärsi parilla toistolla. Tänne - käsky luonnistuu sisätiloissa, mutta ulkomaailman melskeessä tahtoo kaikki muu kiinnostaa luoksetuloa enemmän. Uusia ihmisiä poju on nähnyt paljon ja kaikki on ottanut vastaan vallan lempeästi naamaa nuollen. Koiratuttavuuksia on nähty muutama ja kovasti haluaisi leikkimään varsinkin pienikokeisempien kanssa :) Pientä uhmaa on näkyvissä, välillä meinaa innostuessa tulla hammasta enemmän kuin laki sallii ja rauhoitellaan menoa. 

Odotan kovasti sitä, että päästään pitemmille lenkeille ja tutustuttamaan Oskun suuuuureeen maailmaan paremmin :) Lisäksi odotan sitä että saan olla pikkuisen kanssa joka päivä, sillä nyt saan nauttia sen seurasta vain viikonloppuisin toisella paikkakunnalla opiskelun vuoksi. Kohta saan otettua hauvan mukaan jokapäiväiseen elämään ja se on varmasti helpompaa kaikille :)

Alkutaival

Yhteiselo koiran kanssa on lähtenyt käyntiin hyvin, Osku on tassutellut tiensä jokaisen perheenjäsenen sydämeen :)
Kynsiä on leikattu pariin otteeseen, korvat ja hampaat tutkailtu läpi perinpohjaisesti useaan kertaan ja pentu vain pötköttää sylissä toimenpiteiden aikana. Tutkimisesta yritetään tehdä rutiinia itselle ja koiralle jotta sujuisivat myös jatkossa yhtä hyvin.

Pentu tuntuu jo käsittävän minne tarpeet kuuluu tehdä ja ulkona ei kovin kauan tarvitse kylmässä täristä. :)

Oskar

Vihdoin olen maailman ihanimman, suloisimman ja pörröisimmän pennun onnellinen omistaja! Pitkäaikainen haave koiran omistamisesta on siis toteutunut ja ei voi muuta kuin hymyillä :) Rotuvalinta oli helppo ja päädyin Jackrussellinterrieriin. Kävimme eilen hakemassa pienokaisen kotiin pitkän matkan takaa, autossa tuli istuttua yli 6 tuntia, joista 3 pieni russelipienokainen sylissä tuhisten. Automatka sujui oikein hyvin, tunnin ajon jälkeen koira alkoi näyttää siltä että ulos pitäisi päästä ja pysähdyttiin, minkä jälkeen pikkuinen alkoi taas nukkumaan.

Kotiin päästyämme Osku alkoi innokkaasti tutkimaan paikkoja ja tutustumaan muihin perheenjäseniin. Kaikki paikat käytiin haistelemassa ja oma turvallinen peitto oli selkeästi se paras paikka. Ruokakin jo maistui illalla ja yö sujui hienosti, todella rohkea poika :)